Vaikeuksien kautta voittoon

No nyt ollaan Delhissä! Lento meni hyvin ja aika nopeastikin. Reilut kuusi tuntia meni, kun lähdettiin muiden vaihtoonlähtiöiden eli Iran, Katin ja Evelinan kanssa Helsinki-Vantaan lentokentältä.

 

Saavuttiin paikallista aikaa noin puoli niiden aikaan aamulla ja pääsimme helposti turvatarkastusten läpi taksia metsästämään. Takseja oli monenlaisia ja päädyttiin kalliiseen, siistimpään ja uudempaan vaihtoehtoon, mikä olikin virhe. Näytimme kuskillemme monta kertaa hotellivaraus lapulta osoitteen ja maksamisen jälkeen, kyllä ETUKÄTEEN, lähdimme matkaan. Kurvailimme pitkin Delhin katuja nähden köyhyyttä, rumuutta ja likaa, mutta myös kauniita aidattuja puistoja ja taloja. Näimme ensimmäisen lehmänkin, se oli kylläkin töissä eli vetämässä kärryä, mikä hieman ihmetytti. Bongasimme myös apinan ja vuohia. 

Seuraava juonenkäänne oli, kun taksikuskimme kurvasi pienen talon eteen ja sanoi, että hänen täytyy kysyä kollegoiltaan hotellistamme ja siitä miten sinne pääsisi. Minun ja Iran mennessä sisään juttelemaan pomon kanssa Kati ja Eveliina jäivät autoon vahtimaan tavaroitamme. Noh, sisällä pomo kertoi meille, että nyt on Apinajumalan festivaali menossa ja että hotelliimme on mahdoton päästä, koska koko alue on suljettu juhlinnan takia. No siinä me ihmettelimme, että miten tämä on mahdollista, kun hän ehdotti meille, että lähtisimme pois Delhistä vaikka Agraan. Olimme Iran kanssa päättäväisiä siitä, ettemme ole lähdössä Delhistä mihinkään ja näin alkoi soittelu. Soitimme hotelliimme, jonne ei pääse, ja puhelimessa meille kerrottiin, ettei meille ole huonetta ja että festivaalin takia tänne ei ole tulemista. 

Siinä sitten itkettiin ja pohdittiin, että mitä tehdään. Taksikuski tyhjensi tavaramme autosta ja Eve ja Kati liittyivät joukkoomme pohtimaan. Meille ehdotettiin uudestaan muualle lähtemistä, mutta väsyneinä olimme päättäneet jäädä Delhiin ja päästä hotelliin. Yritimme soittaa yhteyshenkilöllemme Kalkuttaankin, mutta häntä ei saatu kiinni aikaisen aamun takia. Lopulta, kun olimme jo luovuttamassa ja katsomassa toisia hotelleja, ensimmäisestä hotellista soitettiin takaisin. Meille oli sittenkin varattu huone ja jos ajaisimme jotain takatietä voisimme päästä hotellille. No ei siitä mitään. Kiitimme kovasti meille tarjottua apua ja ahdauduimme uuteen taksiin. Tästä taksista meidän ei tarvinnut maksaa, koska olimme maksaneet aikaisemmasta niin paljon. 1500 Intian rupiaa eli noin 14€. Uusi taksikuski pakkasi tavaramme ja meidät taksiin ja löysimme hotellille. Mielestäni emme menneet mitään takatietä, emmekä nähneet mitään festivaalihumua. Kun pääsimme hotellille kerroimme, että olimme soittaneet ja he olivat hämmästyneitä. Ei tänne ole kukaan soittanut. Kun sanoimme, että juu juu olimme soittaneet niin he kysyivät minkä kautta. Kun selvisi, että olimme soittaneet travel agencyn kautta, työntekijät vain hymähtivät. 

Kuka siis valehteli!? Oliko tuo koko puhelusotku vain lavastusta jonka avulla meille yritettiin myydä matka Agraan? Valehteliko hotellin henkilökunta? Mutta miksi, hotellissa meille tuotiin heti vesipullot ja oltiin todella ystävällisiä ja huoneeseen ohjattiin kahden miehen voimin ja matkatavaroita ei tarvinnut itse raahata. Vähän tympeä aloitus Intian matkalle, kun jouduimme heti huijauksen kohteeksi, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin ja pääsimme perhesviittiin, jonka olimme varanneet. 

Ehkäpä unien ja syömisen jälkeen Delhi näyttää hieman auringoisemmalta.