Goa, viimeinen etappi ennen Suomea

Vaikka lähtömme Varanasista Goalle ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja jouduimme viettämään yhden yön Delhissä, matka Goaan oli kaiken vaivan arvoista.

Heti lentokoneesta ulos päästyämme vastaan vyöryi ihana lämpö, joka sai hien pintaan. Täällä on ollut miltei kolmekymmentä astetta joka päivä ja ollaan Katin kanssa hikoiltu ja nautittu lämpöasteista tietäen niiden olleen kohta mennyttä. 

Casa Finlandese syntyi, kun kyllästyttiin toistamaan kaikille litaniaa "we are not Russians!!" 

Hotellimme löytyi suht kivuttomasti, mutta saapuessamme se oli hieman remontin alla. Hotelliin tehdään uutta ravintolaa ja sen myötä paljon paikkoja uusittiin. Kiipesimme huoneeseemme kipinöiden ja villien sähköjohtojen lomitse. Remppa jatkui ravintolan uusimisella ja hotellin seinien maalauksella koko viikon ajan. 

Johnny's hotel sijaitsee ihanan lähellä rantaa. Tästä kävelee ehkä minuutin tai kaksi rantaveteen. Olemme viettäneet monet aamut rannalla ja iltapäivien kuumimmat tunnit hotellilla ja sen jälkeen lähdetty tutkimaan Goan nähtävyyksiä. Meidät kutsuttiin keskiviikkoillaksi hotellin uudistetun ravintolan avajaisiin. Ruoka oli herkullista ja lyhyessä ajassa ravintola oli siistitty edustuskuntoon. Ravintolassa oli samaan aikaan suuri ruotsalainen seurue, jonka kunniaksi ravintolan avajaisia vietettiin hieman etukäteen. He ovat käyneet neljäntoista vuoden ajan täällä hotellilla ja oli hauska seurata heidän herkuttelujaan. Viralliset avajaiset ovat kuulemma sitten, kun loput tilaustavarat, kuten pöydät ja baarijakkarat saapuvat. 

Ilta-aurinkoa ihailemassa

Rantabaareilla on melkein aina pari vahtikoiraa, jotka lysähtävät sulavasti jalkoihin

Auringonlaskut ovat olleet aika upeita

Torstai ei mennyt aivan putkeen. Olimme saaneet jostain ruoasta tai juomasta vatsapöpön kumpainenkin. Selvisimme aamupalalle ja yritimme kohti rantaa, mutta silloin minulla loppui voimat ja oksensin tyylikkäästi aamupalan pusikkoon. Minä palasin siis hotellille ja Kati jatkoi rantaa kohti, palaten sieltä tunnin sisällä, myöskin huonovointisena. Noh, päivä kului siis torkkumalla ja vessassa ravaamalla. Onneksi Katilla oli matkassa mukana Imodiumia. Muuten olisin varmasti edelleen vessassa. 

Hengissä, huomatkaa kuitenkin itikoiden jättämät paukamat. Hyi

Perjantai sujui onneksemme hieman paremmalla menestyksellä. Voimat oli molemmilta edelleen loppu ja ruokahalu vähäistä, mutta pääsimme sentään hotellihuoneesta hieman tekemään ostoksia ja illalla rannalle nauttimaan auringonlaskusta. Täällä Goalla on muuten muuhun Intiaan verrattuna kallista. Laukun kantajat kärkkyvät sadan rupian tippiä laukun nostamisesta, vaikka muualla maassa kymppi on riittänyt hyvin. Taksit ovat myös kalliita, korut ja vaatteet samaten. Onneksi ruoka on suhteellisen edullista myös täällä. 

Kauppakatu Calangutessa

Lauantaina lähdettiin etsimään mausteita. Otettiin taksi alle ja suunnattiin Savoy plantation nimistä mausteplantaasia. Halusimme nimen omaan tänne, koska täällä ei käytetä norsuja vetonauloina vaan pienen ja idyllisen plantaasille tähtinä on itse upeat ja laadukkaat mausteet. 

Portti plantaasille

Plantaasi oli aikamoista viidakkoa

Saatiin tervetuliaisjuomat ja pieniä herkkuja

Tuoreita mausteita, sitruunaruohoa, muskottipähkinä, pippuria ja lakritsijuuri? 

Kun kävimme opastetulla kierroksella plantaasilla meille näytettiin eri maustekasvit ja niiden kasvualustat. Oli hauska nähdä ja kuulla miten vihreästä pippuriköynnöksestä saadaan niin vihreää, punaista, mustaa kuin valkoistakin pippuria. Kaikki riippuu marjan keräysajankohdasta ja sen käsittelystä keräyksen jälkeen. 

Onko hei vähän söpö käsienpesuallas :D 

Plantaasilta tuli ostettua muutamat paketit mausteita kotiin. On kiva päästä maistamaan miten plantaasille mustapippuri eroaa kaupasta ostetusta tai miten masala maustesekoitus sopii Suomalaiseen ruokaan. Jänniä aikoja edessä siis. 

Varanasi, vanha ja upea

Lähdettiin Katin kanssa nauttimaan viimeisistä viikoista Intiassa kiertelemällä ensin Varanasin kapeilla kaduilla ja sitten lököilemällä Goan hiekoilla. 

Gangesin varrella

Saavuttiin Varanasiin maanantaina puolilta päivin ja hetken kauppakadulla pyörittyämme löysimme hotellimme. Hotelli on todella hyvällä paikalla ja meidän huone on tosi jees. Ihan ku oltais skoteissa näitten vilttien alla.

Kati lähettää terkkuja

Varanasi joelta päin

Täällä myö ollaan

Varanasi on ollut mahtava kokemus ja ekat päivät ollaan kävelty Gangesin rantaa edes takaisin ja ihailtu maisemia ja temppeleitä. Löydettiin myös paikka, jossa kuolleet polttohaudataan. Tämän isoimman polttohautauspaikan nimi on Manikarnika Ghat. Polttohautauksesta ei saa ottaa liian läheltä kuvia, mutta pääsimme Katin kanssa varsin lähelle katsomaan. Rantaan on rakennettu tasot, joissa eri kasteihin kuuluvat poltetaan. Aivan joen rannassa palavat kuuluvat alhaisempaan kastiin kuin ylempänä olevat. Näimme myös, kun ruumiita kannettiin kapeilla kujilla kohti polttopaikkaa. Kulkueessa on pelkkiä miehiä ja nämä laulavat vainajalle ylistyslaulua matkalla kohti . Paikalle saavuttuaan ruumis käydään kastamassa Gangesiin ennen puiden päälle asettelua ja polttoa. 

Vähän huono kuva, mutta rovioiden tulia näkyy muutama. Oppaamme kertoi, että täällä poltetaan n. 70 ruumista joka päivä ja kaikista heitetään rintaluu Gangesiin 

Lähdettiin parina iltana Katin kanssa katsomaan iltaseremoniaa Dashashwamedh Ghatille. Seremoniat olivat jo Durga Pujasta tuttuja, mutta niiden seuraaminen on aina yhtä hienoa. Meillä oli hyvät paikat ghatin portailla ja saimme hienoja kuvia. Ghat on niin lähellä hotelliamme, että pääsimme sinne helposti useammin kuin vain kerran. Kävimme Varanasissa olon aikana neljästi seremoniaa katsomassa.

Pyhät miehet seremoniaa vetämässä

Varanasissa on yhtä paljon soutajia kuin Kalkutassa riksakuskeja. Soutajat vievät sinut veneellä ihailemaan rannan Ghateja ja temppeleitä. Otimme Katin kanssa torstaina aamupäivällä soutuveneen ja soutajan kahdeksi tunniksi ja pääsimme katsomaan joen rantaa joelta käsin. Nähtiin muun muassa pienempi polttohauta, jossa poltetaan onnettomuuksissa kuolleet. Vain niin sanotuissa normaaleissa olosuhteissa kuolleet pääsevät poltettavaksi Manikarnika Ghatille. 

Varanasi joelta päin. Paljon on kylpijöitä, soutuveneitä ja värejä

Näimme risteilyllämme myös Bollywood elokuvan kuvaukset, muutamat kelluvat ruhot ja kauniita maisemia. Kuvia tuli lopulta otettua niin paljon, että osa oli pakko poistaa tilanpuutteen takia. Ghatit ja jokea reunustavat palatsit olivat upeita ja niissä olisi ollut hienoa päästä käymään, mutta eivät valitettavasti ole avoinna yleisölle.

Bollywood-elokuvan kuvaukset yhden palatsin edessä

Näiden tornien kautta Gangesista nostetaan vettä vesijohtoihin. Toivon niissä olevan kunnon suodatusjärjestelmät.

Swastika on siis Hinduille hyvän onnen symboli ja niin sitä toistetaan milloin missäkin muodossa

Temppeli Gangesin varrella

The Leaning Temple. Poika rakensi tämän äidilleen ja sanoi näin heidän olevan sujut. Äiti suivaantui, koska lapsen kasvatusta ei voi oikein suoraan verrata temppelin rakentamiseen ja kirosi temppelin ja manasi temppelin kaatuvan Gangesiin. Vielä temppeli ei ole kaatunut, mutta on kallistunut ja nousuveden aikaan vesi virtaa temppelin sisään.

Lähdettiin yhtenä aikana aikaisin joen varteen seuraamaan pyykin pesua. Joen rannassa on laatoista rakennettuja pesupaikkoja joihin kuka vain voi mennä pesemään pyykkejään. Aika paljon nähtiin valkoista hotellipyykkiä ja pyyhkeidemme tuoksusta päätellen ne todella pestään Gangesissa. Ei ihme, että jonkinmoista ihottumaa on tullut. No, onneksi sitä pääsee pian potemaan Goalle.

Kauluspaitoja aamuauringossa

Lakanoita kuivumassa kivisillä portailla

Katukoirien näkeminen on ollut todella rankkaa. Varsinkin pentujen. Tekisi niin mieli ottaa ne mukaan ja pelastaa, mutta kun tietää sen olevan mahdotonta, niin se sattuu. 

Melkein samassa kuvassa minä, Ganesha ja Kati 

Ehdittiin Varanasissa olon aikana käymään myös Varanasin esikaupungissa Sarnathissa. Sarnath on kuulemma buddhalaisuuden syntypaikka. Täällä Buddha piti kuuluisan Peurapuiston saarnansa ja nyt siellä on myös eläintarha. Sarnath oli mielenkiintoinen ja Varanasin jälkeen ihanan rauhallinen paikka käydä. Saimme molemmat muistoksi kotiin pyhän paperin, jossa on erilaisia pyhiä swastikoita. Mielenkiintoista. Kävimme Katin kanssa myös Sarnathin museossa, johon maksoi sisään viisi rupiaa ja joka oli todella hieno. Riksakuski veloitti noin puolen tunnin edestakaisista kuljetuksista 600rupiaa eli noin kahdeksan euroa. Ei kovin paha :D 

Buddhalaistemppeli Sarnathissa

Dhamek thupa Sarnathissa

Varanasi oli mahtava kokemus, mutta ihana päästä vielä Goalle ennen paluuta Suomeen. Seuraavassa päivityksessä näkyykin sitten vain palmuja, hiekkarantoja ja leppeitä aaltoja. 

Varanasi kauneimmillaan 

Viimeinen viikko Kalkutassa

Niin sekin aika sitten koitti. Nimittäin viimeinen viikko harjoittelua. Intiaan tullessamme tuntui että viikot menivät todella hitaasti, mutta nyt ollaankin yhtäkkiä harjoittelun loppusuoralla. Eilen oli viimeinen työpäivä ja saatiin hyvät arvostelut. Järjestettiin viimeisillä tunneilla lasten kanssa taidenäyttely kaikista yhdessä tekemistämme asioista ja esittelyyn pääsi myös englannin tunneilla käyttämämme itsetehdyt tehtäväkirjat. Näyttely oli aikamoinen menestys ja monet opettajat ja paikan johtaja tulivat hyvillä mielin ihastelemaan tuotoksiamme. Englannin vihoista oltiin niin tyytyväisiä, että meitä pyydettiin jättämään ne lastemme oikealle opettajalle malliksi.

Enkun vihko syynissä

Taikataikinaa

Viimeinen viikko on ollut täynnä vierailukäyntejä, kulttuuria, käsitöitä, hyvää ruokaa ja mahtuipa siihen yksi vapaapäiväkin. Maanantaina kävimme tutustumassa kehitysvammaisten kouluun täällä Kalkutassa ja voin sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt. Pelkäsin näkeväni sidottuja lapsia tai masentavia luokkia, mutta onneksi pelkoni olivat turhia. Koululla oli oma neljä kerroksinen talo, jossa oli luokkien lisäksi fysioterapiaa, harrastustiloja ja psykologin tilat. Luokat olivat hieman ahtaat, mutta joka luokalla oli kaksi aikuista, yksi opettaja ja yksi avustaja noin viittä oppilasta kohden. 

Tiistaina kävimme tutustumassa äiti Teresan museoon eli Mother's houseen. Paikka oli todella kaunis ja rauhallinen ja olen todella tyytyväinen, että ehdimme siellä käymään. Saavuimme sopivasti kesken messun ja oli jotenkin helpottavaa, kun tiesi miten tulee käyttäytyä ja mitä tapahtuu. Yleensä olemme olleet lähinnä hämmentyneitä ja epätietoisia käytöstavoista Hindujen tai muslimien juhlissa.

Äiti Teresan museo

Keskiviikkona oli taas vapaapäivä. En tiedä vieläkään miksi. Luultavasti oli jonkun syntymäpäivä tai jotain muuta sellaista. Me käytimme päivän hyväksemme käymällä Victoria's memorialin museossa. Jotta päivästä tuli vielä erikoisempi, näimme ystäväni Julian, joka on reissannut ympäri Nepalia ja Intiaa ja oli juuri sopivasti tällä viikolla Kalkutassa ystäviensä kanssa. Kävimme siis museossa ja syömässä yhdessä ennen kuin erkanimme ja sovimme treffit taas Suomen kamaralle. 

Victoria's memorial

Torstaina lähdimme Bijlin kanssa lasten oikeuksien viikon suureen tapahtumaan, johon oli ohjelmaa järjestäneet monet koulut ja järjestöt. Myös IPERiltä oli lapsia esiintymässä. Tapahtuman ja esitysten jälkeen lähdimme vielä käsityömarkkinoille, josta löysin kaikkea ihanaa pientä tuliaista kotiinviemisiksi. Markkinoilla oli niin paljon kaikkea ihanaa, että minun oli pakko estellä itseäni, jotten olisi ostanut koko markkinapaikkaa tyhjäksi. Varsinkin saviesineet kutsuivat nimeäni, mutta niiden kotiin saaminen ehjänä olisi ollut täysi mahdottomuus.

Lasten ja naisten oikeuksien ministeri puhumassa lasten oikeuksien tapahtumassa

Soutuesitys

Perinteistä Intialaista laulua ja soittoa

Perjantaina meillä oli viimeinen työpäivä ja pidimme viimeiset tuntimme. Katsoimme lasten kanssa elokuvaa ja söi me herkkuja ja järjestimme lopuksi jo alussa mainitsemani taidenäyttelyn. Oppilaat jäävät kyllä mieleeni ja pohdin, että mitenköhän heidän käy. Toivon hartaasti, että he saavat opiskella niin pitkälle kuin tahtovat eivätkä joudu pakkoavioliittoon. 

Näitä saattaapi tulla hieman ikävä

Otimme IPERiltä äitini kanssa yhteisen sponsorilapsen. Näin hänet ekaa kertaa perjantain työpäivän jälkeen ja minulle tuli niin hyvä mieli hänen näkemisestään. Sponsoroimme häntä 12€ kuukaudessa seuraavien viiden vuoden ajan. Tällä rahalla hän saa lounaan kuusi kertaa viikossa, mahdollisuuden koulunkäyntiin, koulussa tarvittavat materiaalit ja uuden vaatekerran Durga Puja -juhlan aikana. Sponsoreilta saatavaa rahoitusta voidaan käyttää myös kiireellisiin lääkärikuluihin tai muihin yllättäviin menoihin. 

Äidin ja minun sponsorilapsi

Bijli ja Ranjana veivät meidät perjantaina myös syömään ja katsomaan klassista Intialaista tanssia. Söimme todella hyvässä ravintolassa, joka oli aivan tyhjä. Intialaiset syövät illallisen todella myöhään. Jotkut jopa kymmenen yhdentoista aikaan illalla, joten monet ravintolat avaavat ovensa vasta seitsemältä. Meidän piti olla seitsemältä kuitenkin jo katsomassa tanssiesitystä, joten Bijli ja Ranjana olivat etsineet meille ravintolan joka pitää ovensa auki koko päivän ajan. Huvittavaa vain oli se, että olimme todellakin ravintolan ainoat asiakkaat. 

Tanssiesitys oli varsin mielenkiintoinen. Tanssija oli monesti palkittu Intialainen nainen, joka tanssi Intialaisia taruja meille puolentoista tunnin ajan. Tanssi oli todella yksityiskohtaista ja tanssijan kaikki liikkeet olivat suunniteltuja päästä varpaisiin. Istuimme jonkin matkan päässä lavasta, mutta tanssija oli todella taitava ilmeissään ja eleissään, joten pysyimme hyvin tarinan matkassa koko tapahtuman ajan. 

Lauantai menikin meillä asioiden hoitamisella. Nettitikku piti sulkea, sari hakea ompelimosta ja koulutehtävät lähettää tietokoneella. Kävimme myös lounaalla Ranjanan luona, jossa hän oli tehnyt meille herkullista lammashöystöä ja kalaa. Saattoipa olla Intian aikani paras ateria. Teimme illalla myös Saaralle joulukalenterin, koska hän jää tänne kuukaudeksi. Seuraava päivitys tuleekin sitten Varanasista!

Jouluapina ja Saaran kalenteri 

 

Chhat Puja

Pääsimme taas seuraamaan yhtä Hindulaista festivaalia. Chhat Puja on festivaali, joka on omistettu auringolle. Ihmiset kokoontuvat uhrilahjojen kanssa veden äärelle ennen auringon nousua ja ampuvat raketteja ja tanssivat rumpujen tahdissa. Pääsimme myös näkemään, kun yksi nainen osoitti nöyryytetään ryömimällä vettä kohti. Hän ryömi toistaen käsillään seremoniallisia liikkeitä toisen naisen sirotellessa vesipisaroita hänen päälleen. Hänen tavoitteenaan oli ryömiä veden ääreen ja laskeutua veteen odottamaan auringon nousua. Monella Hindillä on myös tapana paastota päivä osoittaen näin kunniaa auringon jumalalle. 

Yön pimeydessä ammuttiin raketteja ja sytytettiin tähtisädetikkuja 

Nainen ryömimässä kohti joenrantaa

Uhrilahjoja ja nainen osoittamassa kunnioitustaan seisomalla vedessä odottamassa aurinkoa

Ihmiset tekivät uhrilahjoilleen alttareita ja istuivat tunteja odottamassa auringon nousua 

Intiassa värit ovat kyllä aina ihanasti elämässä mukana

Oli hienoa päästä näkemään tämäkin festivaali. Aikainen herätys keskellä viikkoa häiritsi unirytmiä aika tavalla ja lopulta oli varsin pöhnäinen olo kahden yön jälkeen jonka toisen nukkui huonosti ja vähän ja toisen suht hyvin ja pitkään. Festivaalin näkeminen oli kuitenkin sen arvoista!