Goa, viimeinen etappi ennen Suomea

Vaikka lähtömme Varanasista Goalle ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja jouduimme viettämään yhden yön Delhissä, matka Goaan oli kaiken vaivan arvoista.

Heti lentokoneesta ulos päästyämme vastaan vyöryi ihana lämpö, joka sai hien pintaan. Täällä on ollut miltei kolmekymmentä astetta joka päivä ja ollaan Katin kanssa hikoiltu ja nautittu lämpöasteista tietäen niiden olleen kohta mennyttä. 

Casa Finlandese syntyi, kun kyllästyttiin toistamaan kaikille litaniaa "we are not Russians!!" 

Hotellimme löytyi suht kivuttomasti, mutta saapuessamme se oli hieman remontin alla. Hotelliin tehdään uutta ravintolaa ja sen myötä paljon paikkoja uusittiin. Kiipesimme huoneeseemme kipinöiden ja villien sähköjohtojen lomitse. Remppa jatkui ravintolan uusimisella ja hotellin seinien maalauksella koko viikon ajan. 

Johnny's hotel sijaitsee ihanan lähellä rantaa. Tästä kävelee ehkä minuutin tai kaksi rantaveteen. Olemme viettäneet monet aamut rannalla ja iltapäivien kuumimmat tunnit hotellilla ja sen jälkeen lähdetty tutkimaan Goan nähtävyyksiä. Meidät kutsuttiin keskiviikkoillaksi hotellin uudistetun ravintolan avajaisiin. Ruoka oli herkullista ja lyhyessä ajassa ravintola oli siistitty edustuskuntoon. Ravintolassa oli samaan aikaan suuri ruotsalainen seurue, jonka kunniaksi ravintolan avajaisia vietettiin hieman etukäteen. He ovat käyneet neljäntoista vuoden ajan täällä hotellilla ja oli hauska seurata heidän herkuttelujaan. Viralliset avajaiset ovat kuulemma sitten, kun loput tilaustavarat, kuten pöydät ja baarijakkarat saapuvat. 

Ilta-aurinkoa ihailemassa

Rantabaareilla on melkein aina pari vahtikoiraa, jotka lysähtävät sulavasti jalkoihin

Auringonlaskut ovat olleet aika upeita

Torstai ei mennyt aivan putkeen. Olimme saaneet jostain ruoasta tai juomasta vatsapöpön kumpainenkin. Selvisimme aamupalalle ja yritimme kohti rantaa, mutta silloin minulla loppui voimat ja oksensin tyylikkäästi aamupalan pusikkoon. Minä palasin siis hotellille ja Kati jatkoi rantaa kohti, palaten sieltä tunnin sisällä, myöskin huonovointisena. Noh, päivä kului siis torkkumalla ja vessassa ravaamalla. Onneksi Katilla oli matkassa mukana Imodiumia. Muuten olisin varmasti edelleen vessassa. 

Hengissä, huomatkaa kuitenkin itikoiden jättämät paukamat. Hyi

Perjantai sujui onneksemme hieman paremmalla menestyksellä. Voimat oli molemmilta edelleen loppu ja ruokahalu vähäistä, mutta pääsimme sentään hotellihuoneesta hieman tekemään ostoksia ja illalla rannalle nauttimaan auringonlaskusta. Täällä Goalla on muuten muuhun Intiaan verrattuna kallista. Laukun kantajat kärkkyvät sadan rupian tippiä laukun nostamisesta, vaikka muualla maassa kymppi on riittänyt hyvin. Taksit ovat myös kalliita, korut ja vaatteet samaten. Onneksi ruoka on suhteellisen edullista myös täällä. 

Kauppakatu Calangutessa

Lauantaina lähdettiin etsimään mausteita. Otettiin taksi alle ja suunnattiin Savoy plantation nimistä mausteplantaasia. Halusimme nimen omaan tänne, koska täällä ei käytetä norsuja vetonauloina vaan pienen ja idyllisen plantaasille tähtinä on itse upeat ja laadukkaat mausteet. 

Portti plantaasille

Plantaasi oli aikamoista viidakkoa

Saatiin tervetuliaisjuomat ja pieniä herkkuja

Tuoreita mausteita, sitruunaruohoa, muskottipähkinä, pippuria ja lakritsijuuri? 

Kun kävimme opastetulla kierroksella plantaasilla meille näytettiin eri maustekasvit ja niiden kasvualustat. Oli hauska nähdä ja kuulla miten vihreästä pippuriköynnöksestä saadaan niin vihreää, punaista, mustaa kuin valkoistakin pippuria. Kaikki riippuu marjan keräysajankohdasta ja sen käsittelystä keräyksen jälkeen. 

Onko hei vähän söpö käsienpesuallas :D 

Plantaasilta tuli ostettua muutamat paketit mausteita kotiin. On kiva päästä maistamaan miten plantaasille mustapippuri eroaa kaupasta ostetusta tai miten masala maustesekoitus sopii Suomalaiseen ruokaan. Jänniä aikoja edessä siis. 

Varanasi, vanha ja upea

Lähdettiin Katin kanssa nauttimaan viimeisistä viikoista Intiassa kiertelemällä ensin Varanasin kapeilla kaduilla ja sitten lököilemällä Goan hiekoilla. 

Gangesin varrella

Saavuttiin Varanasiin maanantaina puolilta päivin ja hetken kauppakadulla pyörittyämme löysimme hotellimme. Hotelli on todella hyvällä paikalla ja meidän huone on tosi jees. Ihan ku oltais skoteissa näitten vilttien alla.

Kati lähettää terkkuja

Varanasi joelta päin

Täällä myö ollaan

Varanasi on ollut mahtava kokemus ja ekat päivät ollaan kävelty Gangesin rantaa edes takaisin ja ihailtu maisemia ja temppeleitä. Löydettiin myös paikka, jossa kuolleet polttohaudataan. Tämän isoimman polttohautauspaikan nimi on Manikarnika Ghat. Polttohautauksesta ei saa ottaa liian läheltä kuvia, mutta pääsimme Katin kanssa varsin lähelle katsomaan. Rantaan on rakennettu tasot, joissa eri kasteihin kuuluvat poltetaan. Aivan joen rannassa palavat kuuluvat alhaisempaan kastiin kuin ylempänä olevat. Näimme myös, kun ruumiita kannettiin kapeilla kujilla kohti polttopaikkaa. Kulkueessa on pelkkiä miehiä ja nämä laulavat vainajalle ylistyslaulua matkalla kohti . Paikalle saavuttuaan ruumis käydään kastamassa Gangesiin ennen puiden päälle asettelua ja polttoa. 

Vähän huono kuva, mutta rovioiden tulia näkyy muutama. Oppaamme kertoi, että täällä poltetaan n. 70 ruumista joka päivä ja kaikista heitetään rintaluu Gangesiin 

Lähdettiin parina iltana Katin kanssa katsomaan iltaseremoniaa Dashashwamedh Ghatille. Seremoniat olivat jo Durga Pujasta tuttuja, mutta niiden seuraaminen on aina yhtä hienoa. Meillä oli hyvät paikat ghatin portailla ja saimme hienoja kuvia. Ghat on niin lähellä hotelliamme, että pääsimme sinne helposti useammin kuin vain kerran. Kävimme Varanasissa olon aikana neljästi seremoniaa katsomassa.

Pyhät miehet seremoniaa vetämässä

Varanasissa on yhtä paljon soutajia kuin Kalkutassa riksakuskeja. Soutajat vievät sinut veneellä ihailemaan rannan Ghateja ja temppeleitä. Otimme Katin kanssa torstaina aamupäivällä soutuveneen ja soutajan kahdeksi tunniksi ja pääsimme katsomaan joen rantaa joelta käsin. Nähtiin muun muassa pienempi polttohauta, jossa poltetaan onnettomuuksissa kuolleet. Vain niin sanotuissa normaaleissa olosuhteissa kuolleet pääsevät poltettavaksi Manikarnika Ghatille. 

Varanasi joelta päin. Paljon on kylpijöitä, soutuveneitä ja värejä

Näimme risteilyllämme myös Bollywood elokuvan kuvaukset, muutamat kelluvat ruhot ja kauniita maisemia. Kuvia tuli lopulta otettua niin paljon, että osa oli pakko poistaa tilanpuutteen takia. Ghatit ja jokea reunustavat palatsit olivat upeita ja niissä olisi ollut hienoa päästä käymään, mutta eivät valitettavasti ole avoinna yleisölle.

Bollywood-elokuvan kuvaukset yhden palatsin edessä

Näiden tornien kautta Gangesista nostetaan vettä vesijohtoihin. Toivon niissä olevan kunnon suodatusjärjestelmät.

Swastika on siis Hinduille hyvän onnen symboli ja niin sitä toistetaan milloin missäkin muodossa

Temppeli Gangesin varrella

The Leaning Temple. Poika rakensi tämän äidilleen ja sanoi näin heidän olevan sujut. Äiti suivaantui, koska lapsen kasvatusta ei voi oikein suoraan verrata temppelin rakentamiseen ja kirosi temppelin ja manasi temppelin kaatuvan Gangesiin. Vielä temppeli ei ole kaatunut, mutta on kallistunut ja nousuveden aikaan vesi virtaa temppelin sisään.

Lähdettiin yhtenä aikana aikaisin joen varteen seuraamaan pyykin pesua. Joen rannassa on laatoista rakennettuja pesupaikkoja joihin kuka vain voi mennä pesemään pyykkejään. Aika paljon nähtiin valkoista hotellipyykkiä ja pyyhkeidemme tuoksusta päätellen ne todella pestään Gangesissa. Ei ihme, että jonkinmoista ihottumaa on tullut. No, onneksi sitä pääsee pian potemaan Goalle.

Kauluspaitoja aamuauringossa

Lakanoita kuivumassa kivisillä portailla

Katukoirien näkeminen on ollut todella rankkaa. Varsinkin pentujen. Tekisi niin mieli ottaa ne mukaan ja pelastaa, mutta kun tietää sen olevan mahdotonta, niin se sattuu. 

Melkein samassa kuvassa minä, Ganesha ja Kati 

Ehdittiin Varanasissa olon aikana käymään myös Varanasin esikaupungissa Sarnathissa. Sarnath on kuulemma buddhalaisuuden syntypaikka. Täällä Buddha piti kuuluisan Peurapuiston saarnansa ja nyt siellä on myös eläintarha. Sarnath oli mielenkiintoinen ja Varanasin jälkeen ihanan rauhallinen paikka käydä. Saimme molemmat muistoksi kotiin pyhän paperin, jossa on erilaisia pyhiä swastikoita. Mielenkiintoista. Kävimme Katin kanssa myös Sarnathin museossa, johon maksoi sisään viisi rupiaa ja joka oli todella hieno. Riksakuski veloitti noin puolen tunnin edestakaisista kuljetuksista 600rupiaa eli noin kahdeksan euroa. Ei kovin paha :D 

Buddhalaistemppeli Sarnathissa

Dhamek thupa Sarnathissa

Varanasi oli mahtava kokemus, mutta ihana päästä vielä Goalle ennen paluuta Suomeen. Seuraavassa päivityksessä näkyykin sitten vain palmuja, hiekkarantoja ja leppeitä aaltoja. 

Varanasi kauneimmillaan