Katin kanssa odotetaan ruokaa
Harjoittelupaikkamme sijaitsee Lake Gardens nimisellä alueella, eli kuten nimestä voi päätellä, niin vettä on lähistöllä jonkin verran. Ei olla vielä päästy vesistöihin tutustumaan, mutta toivottavasti pian. Käytiin ekana iltana lähellä olevassa ostarilla, jossa meidät tarkastettiin ennen ostariin pääsyä. Kävimme ostamassa kaikkea tarpeellista kuten lakanat, pyyhkeet, pesusienet ja limpparia. Jees! Kävimme myös Vodafonen liikkeessä hakemassa meille nettimokkulan. Tämä ei ollutkaan aivan niin helposti tehty kuin alunperin ajattelimme. Saimme kuin saimmekin mokkulan lopulta, mutta se vaati meiltä aikaa ja hermoja. Jotta edes saimme mokkulan, meidän tuli antaa harjoittelupaikkamme yhteyshenkilön tiedot ja Vodafonen työntekijä sanoi tulevansa käymään harjoittelupaikassa tarkastamassa, että oikeasti asumme siellä tämän harjoittelun ajan. Aika jännää touhua siis.
Kuvia IPERin pihalta
Ensimmäinen kokonainen päivä Kolkatassa kului talon toimintoihin tutustumalla ja vaateostoksilla. Tuntuu, että IPERillä on lusikka aika monessa sopassa. On lasten help-line, erilaisia koululuokkia, hyväksikäytettyjen tyttöjen turvakotitoimintaa ja sponsoritoimintaa plus opettajien koulutusta ja toimintaa naisille. Sponsoritoiminta on saanut alkunsa Suomalaisten harjoittelijoiden ehdotuksesta. Nyt n. sadalla lapsella on oma sponsori, joka lahjoitusten avulla tukee tämän koulutusta ja mahdollisuutta parempaan elämään. Todella hienoa toimintaa siis!
Katin ja Even puoli huoneesta 
Mun ja Iran puoli huoneesta
Vaateostoksille pääsy oli yksi odotetuimmista hetkistä täällä Intiassa. Suomalaiset vaatteet ovat aivan liian kuumia ja hiostavia tänne, joten ostimme kaikki parit vaatekerrat työpäiviä varten. Olin aivan innoissani markkinoilla, koska pääsin kerrankin ostamaan todella värikkäitä vaatteita. Keltainen on monessa vaatteessa mukana, kuten myös punainen ja violetti. Ostin muutamat mustat tunikat ja yhdet fancy pantsit. Odotan innolla, että pääsen käyttämään kaikkia! Nämä puuvilla vaatteet ovat sellaisia, että ne pitää pestä ensimmäisen kerran käsin. Vaatteista irtoaa todella paljon väriä ja koska open market jossa kävimme on ulkona, niin vaatteissa saattaa olla vaikka mitä. Pestiin siis kaikki ostokset ennen niiden käyttöä. Käsin. :D
Uusia ihania vaatteita
Tiistai kului meillä kouluvierailujen parissa. Tutustuimme ensin yhteen slummissa sijaitsevaan kouluun, joka on IPERin ylläpitämä. Koulu oli pieni betoniboksi, jossa lapset istuivat lattialla muovimaton päällä. Tullessamme boksista puuttui sähkö, joten hikoilimme mukavasti ennen sähköjen palautumista. Syy sähköjen katkaisuun oli kaiketi se, että slummeissa asuvat ovat vetäneet omia johtajaan koulun sähköistä ja sen takia sähköyhtiön miehet katkaisevat sähkön aika ajoin koko alueelta ja käyvät tarkastamassa tilanteen. Slummikoulussa oli alle kymmenen lasta sinne mennessämme. Heillä oli omat vihkot joihin he tekivät tehtäviä ja sa opiskeli matikkaa ja osa englantia. Opettaja piti luokkaa kurissa lähinnä karjumalla ja siksi olen todella tyytyväinen siitä, että yksi asia mitä IPERissä opetetaan opettajille on vaihtoehtoiset opetusmuodot.
Toiseen kouluun menimme paikallisella bussilla. Tämä oli varsin jännittävää, mutta sujui ongelmitta. Yhteen suuntaan matka maksoi 8 rupiaa, joka ei ole mitään. 100 rupiaa on noin 1,50€. Koulu oli kunnan koulu, jota käyvät keskiluokkaa köyhemmät lapset. Lapset olivat aivan haltioissaan nähdessään meidät ja monet tungeksivat oviaukoissa nähdäkseen meistä edes vilauksen. Koulun rehtori tuli tapaamaan meitä ja vei meidät kierrokselle koulun eri luokkiin. Tunnit keskeytyivät hetkeksi kun meitä tervehdittiin seisoen ja rehtori esitteli meidät kullekin luokalle. Koulurakennus oli kolmikerroksinen ja oli neliön muotoinen. Koulun seinät muodostivat neliön keskelle pihamaan, jossa näimme oppilaiden karatetunnin. Koulun kierrettyämme ja esiinnyttyämme sekä oppilaille että henkilökunnalle oli aika palata IPERille. Saimme pienet herkkuleivokset koululta lahjaksi ja suuntasimme taas kohti bussipysäkkiä. Opettaja, joka vei meidät tutustumiskäynnille saattoi meidät bussiin ja kertoi sekä bussin rahastajille että kuskille missä kohtaa meidät pitää päästää bussista pois. Hän käski meidän vielä ilmoittautua saapuessamme harjoittelupaikkaa, jotta hän tietää että olemme päässeet turvallisesti takaisin. Varsin huvittavaa, että meistä huolehditaan niin paljon, mutta mielummin näin että ehkä vähän liikaa kuin liian vähän. 
Paikalliselta koululta saatu herkkupaketti. Maistui muuten ihan rahkapullalta, nam!
Pääsimme yhtenä aamuna käymään harjoittelupaikkamme vieressä olevalla hedelmämarketilla. Ostettiin papaija, sweet limejä, omenalta maistuvia vihreitä hedelmiä, pikku banaaneja ja granaattiomenoita. Hedelmät olivat herkullisia eivätkä maksaneet paljon mitään! Ensi kerralla aijon kokeilla kaikkia jänniä hedelmiä, joita ei Suomessa ole edes nähty! Jännittävää!! Ensi kertaan!
Laiskimus ite
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti