Turistina Kalkutassa

Perjantai

Minä ja Ganesha. Hyvän onnen, älyn ja viisauden jumala.

Kalkutassa ei tosiaan hirveästi näe länsimaalaisia vaaleaihoisia ihmisiä, joten me vähän niinkuin loistetaan porukasta, kun jonnekin mennään. On ollut huvittavaa nähdä miten meidät bongataan pimeästä taksistakin ihan hujauksessa. Porukka tuijottaa herkeämättä ja usein niin, että tulee vähän kiusaantunut olo. Lapset ovat kuitenkin eri asia. Hämmästyneet, iloiset ilmeet tuovat pakostakin hymyn huulille ja onhan heidän vilkutuksiinsa pakko vastata. On hauskaa, että voi tuoda jonkun päivään iloa vaan olemalla olemassa. 

Ja niin, turistit! Perjantaina meillä oli vapaapäivä, koska muslimeilla oli pyhä. Lähdettiin aamulla kävelylle, josta olikin jo edellisessä blogipäivityksessä kuvia ja jonka jälkeen käytiin katsomassa jumalpatsaiden valmistusta, Howrahin kaupunkia ja siellä olevaa temppeliä ja kävelemässä Kalkutan keskustan liepeillä. Howrahissa käydessämme näimme myös Gangesin. Joki oli varsin valtava ja virtaukset kovat. Vitsailimme siitä, että kuka näkee joessa ensimmäisen ruumiin ja tulihan se sitten sieltä. Kuin tilauksesta. Koiran turvonnut ruho lipui vedessä melkein silmiemme ali. Kuulimme harjoittelupaikassamme työskentelevältä vähän vanhemmalta Suomalaiselta naiselta, että hän oli kerran jokilaivassa ollessaan nähnyt kuinka ihmisen ruumis nousi joesta. Saapi nähdä mitä Ganges meille ensi kerralla tarjoaa.

Mies valmistaa oljesta patsaan rangan

Oljet päällystetään tarkasti savella ja annetaan kuivua

Ennen kuin patsaat ovat valmiita niihin lisätään savikerroksia, lisätään muoteilla tehdyt osat kuten kädet ja kasvot ja maalataan

Mies lisää hiuskoristetta

Monen maalikerroksen jälkeen patsaat saavat vaatteet ja koristukset

Mukaamme lähti miss Mallik ja meillä oli oikein hauskaa. Paikka jossa jumalpatsaita tehtiin oli n. 20 km päässä, ei siis kauhean kaukana, mutta jokapäiväisen ruuhkan takia matkaan meni jokunen tovi. Patsaat tehdään siis Durga Puja -nimistä isoa festivaalia varten. Juhla kestää noin kymmenen päivää ja ympäri ämpäri Kalkuttaa rakennetaan isoja lavoja ja temppeleitä näille patsaille.

Tyylikkäät naiset sinisissä

Durga Pujaa juhlitaan jumalatar Durgan kunniaksi. Hän voitti pahan puhvelijumala Mahishasuran ja näin taistelu nähdään usein hyvän ja pahan välisenä taisteluna, jonka hyvä lopulta voitti. Juhlaa juhlitaan ympäri Intiaa, mutta Kalkutassa juhlallisuudet käyvät isoimpina. On mahtavaa olla näkemässä juhla ihan omin silmin. Ollaan suunniteltu, että ollaan ainakin muutamat ensimmäiset festivaalin päivät täällä Kalkutassa ja sitten saatetaan karata vaikkapa Goalle tai tiikerisafarille. Ollaan haaveiltu ehkä muutamat kerrat hiekkarannoista täällä helteen keskellä. 

Patsaat on tehty taidolla ja antaumuksella useita kuukausia. Juhlien jälkeen patsaat heitetään jokeen, joka uskomuksen mukaan auttaa Durgaa pääsemään takaisin kotiin omiensa pariin himalajalle. Täällä patsaat on perinteisesti heitetty Gangesiin, mutta nykyään se on kielletty. Patsaat päätyvät siis todennäköisesti johonkin toiseen vesistöön.

Lauantai

Apinalauma miinus Kati

Lähdettiin tyttöjen, yhden vapaaehtoisen ja autonkuljettajan kanssa kiertämään Kalkuttaa. Löydettiin muutama kirkko, pari temppeliä, pari moskeijaa ja Ganges. Kävimme myös kiertoajelulla Howrahin puolella. 

Katedraali ja kirkko

Tosi hieno museo

Viimeinen paikka jossa käytiin. Oli upea

Tietääkö kukaan mikä puu kyseessä? Kasvaa melkein koivun kokoiseksi.

Kesken kiertoajelun tapahtui huvittava tilanne. Ajoimme alikulkutunneliin, kun kuulimme kovan pamauksen. Edessämme ajavasta autosta oli puhjennut rengas. Näimme, kun auto ohjasi itsensä pientareelle ja ilahduimme, kun meidän kuskimme rupesi hiljentämään ja ajattelimme takapenkillä, että ihanaa, nyt he kysyvät tarvisiko kuski apua. Ja paskat. Meidän oppaamme olivat eksyksissä, joten kuka on parempi vastaamaan heidän kysymyksiinsä kuin henkilö, jolta on juuri puhjennut rengas eikä näin ollen pääse pakoon. Räjähdimme nauruun, kun kyselyiden jälkeen lähdimme vain jatkamaan matkaamme. Seuraava keneltä pyysimme neuvoa ohjasi meidät ajamaan moottoritien liittymää väärään suuntaan. Ja niin pojat tehtiin. Kyllä siinä hieman hymy hyytyi, kun vastassa oli bussi kapealla tiellä. Onneksi siitäkin selvittiin ja lopulta päästiin sinne mihin haluttiin. 

Nuoli näyttää ajosuunnan

Käytiin taas Gangesin rannalla ja nähtiin kuinka ihmiset peseytyivät sen vedessä. Nämä upottivat itsensä sinne aivan päätä myöden ja voin vain kuvitella kuinka likaista vesi todellisuudessa on. Gangesiin ei saa enää laittaa ruumiita, ainakaan Kalkutasta, mutta tuhkat saa ja niitä laitetaan. Matkalla joen varteen näimme monia pikku putiikkeja, joista sai ostaa uhrilahjoja, jotka on mahdollista antaa joko Gangesille tai sen vieressä olevalle temppelille. Ihmiset ostivat näitä oikein mielissään.

Mies uhrilahjojen kanssa

Minä ja Ganges

Sunnuntai

Viikon viimeinen päivä menikin ihan Suomalaisessa porukassa. Lähdettiin tyttöjen kanssa aamulla kohti Kalkutan keskustaa ja löysimme itsemme Victoria's memorialilta, Eden Gardenilta ja New Marketilta. 

Chaitakin löydettiin. Että on hyvää!

Lähdettiin siis metrolla liikekannalle, mä niin tykkään eri maiden metroista :) Ne on niin erilaisia, mutta niin samanlaisia, aina. Otettiin siis metro ja päästessämme keskustaan navigoitiin itsemme muistomerkin luokse. Victoria's memorial on brittien aikaansaannosta ja kilpailee komeudellaan Taj Mahalin kanssa. Kuulemma. Molemmat ovat valkoista marmoria, mutta ovat tyyleiltään niin erilaisia, että on mahdotonta yrittää verrata niitä toisiinsa. Harmittavaa oli kylläkin se, että Victoria's memorial oli monesta kohtaa korjauksen alla. 

Rabindra Sarivar on meijän metropysäkki

Victoria's memorial, tästä kulmasta ei näy kuinka suuren korjauksen alla se on

Suuntasimme kävellen Victoria's memorialilta Eden Gardenille ja se veikin hetken. Kartassa matka ei näyttänyt paljon miltään, mutta olikin yllättävän pitkä. Meillä meni varmaan yli tunti kävellessä ja tuntui kyllä jaloissa. 

Eikä ollut kylmä, kun käveltiin

Eden Garden oli kyllä aika hieno. Siellä oli perhospuutarha, nurmikenttää, suihkulähteitä, lammikko jossa pystyi soutamaan ja paljon tuijottajia. Nähtävyydet liikkeellä. Jippii... Yksi puutarhan hienoimmista asioista eli suuri Pakoda oli harmiksemme remontin alla. Pakodasta ei näkynyt kuin katto, mutta se mitä nähtiin, oli varsin hieno.

Minä ja Sarina lammen edessä

Eden Gardenilta käveltiin lähellä olevalle New Marketille. Kävimme siinä välissä kyllä lounaalla, mutta sen jälkeen ostosten kimppuun! Ostin taas paitoja, pöksyjä ja tunikoita. Ostin myös ihanan norsuhaalarin, mutta harmikseni se oli liian pieni. Yleensä täällä kaikki on reilun kokoista, joten tämä yllätti. Teen haalarista varmaan lököpöksyt tai sitten lahjoitan ne jollekin pienemmälle. Saapi nähdä.

Pienesti ihmisiä ostoksilla

Ostosten teko oli välillä varsin ärsyttävää. Ihmisiä oli paljon ja muutamat ottivat elämäntehtäväkseen viedä meitä ympäri markkinoita. Kerroimme heille ettemme halua apua tai opasta, mutta nämä eivät ottaneet uskoakseen, vaan seurasivat meitä jopa chaille. Huoh. No hauskaa oli silti ja tuli taas kasa uusia vaatteita! Jee!!!

Bollywood iltamat ja aamulenkki

Harjoittelupaikkamme johtaja tohtori Bijli Mallik kutsuttiin kehitysvammaisten lasten Bollywood esitykseen heidän 10 vuoden toimintansa kunniaksi. Meidät opiskelijat otettiin mukaan tähän Little Champions -järjestön juhlaan. Esitykset olivat mielenkiintoisia ja hauskoja ja vaikkei juontajien höpötyksestä mitään ymmärretty, huvittavia olivat hekin. Ilta koostui niin tanssi-, laulu- kuin musiikkiesityksistä. Miss Mallik eli IPERin johtaja on aika iso kiho, joten häntä kiitettiin osallistumisesta ja hänet pyydettiin jopa lavalle pientä puhetta pitämään. Esityksistä vielä huvittavaksi oli tapahtuman valokuvaaja, joka otti meistä valkoihoisista varmaan yhtä monta kuvaa kuin oikeista esityksistä yhteensä. Nähtävyyksiä tulossa! Kamerat esiin!

Doctor Bijli Mallik

Lasten tanssiesitys 

Kiitospuhe koko esiintymiskaartin voimin

Perjantaina täällä Kalkutassa on vapaapäivä, joten lähdimme aamulla kävelylle lähellä olevan järven luokse. Järvi on ihmisen tekemä, mutta todella kaunis. Siinä ui todella pelottavan näköisiä kaloja ja järven toinen ranta oli kammottavan vihreää levää täynnä. Siihen loppui haaveilu pienestä pulahduksesta. 

Junarata jonka yli hypittiin

Markkinat raiteiden välissä

Lake Gardens

Tällä puolen lammikkoa ei enää tehnyt mieli käydä vilvoittelemassa

Kulkukoiria on vähemmän kuin Delhissä, mutta kuitenkin aika paljon. Nyyh

Sähköjohdot ovat täällä ihan hulluja

Rupesimme lenkillä pohtimaan, että kuinkahan paljon kiloja tulemme hikoilemaan näiden kolmen kuukauden aikana pois. Rehellisesti voin sanoa, että en ole koskaan hikoillut näin paljoa enkä myös juonut näin paljon vettä. Lämmintä ruokaa ollaan syöty niin kerran päivässä ja välipaloina meillä on ollut hedelmiä ja paahtoleipää. Tämän Intia-dieetin jälkeen onkin hyvä päästä joulupöytään.

Intiadieetti, ranskiksia ja kotijuustowrap, oli GrEight!!

Pimeä tulee tänne muuten ihan yhtäkkiä. Näiden kahden kuvan välillä on aikaa kulunut vain pari minuuttia

Kolkatan kommelluksia

Eka viikko Kolkatassa on mennyt oikein hyvin. Ollaan tutustuttu harjoittelupaikaan, vierailtu ostarilla, käyty vaateostoksilla open marketilla, vierailtu muutamassa hyvin erilaisessa koulussa, ajettu moporiksalla ja vaikka mitä.

Katin kanssa odotetaan ruokaa 

Harjoittelupaikkamme sijaitsee Lake Gardens nimisellä alueella, eli kuten nimestä voi päätellä, niin vettä on lähistöllä jonkin verran. Ei olla vielä päästy vesistöihin tutustumaan, mutta toivottavasti pian. Käytiin ekana iltana lähellä olevassa ostarilla, jossa meidät tarkastettiin ennen ostariin pääsyä. Kävimme ostamassa kaikkea tarpeellista kuten lakanat, pyyhkeet, pesusienet ja limpparia. Jees! Kävimme myös Vodafonen liikkeessä hakemassa meille nettimokkulan. Tämä ei ollutkaan aivan niin helposti tehty kuin alunperin ajattelimme. Saimme kuin saimmekin mokkulan lopulta, mutta se vaati meiltä aikaa ja hermoja. Jotta edes saimme mokkulan, meidän tuli antaa harjoittelupaikkamme yhteyshenkilön tiedot ja Vodafonen työntekijä sanoi tulevansa käymään harjoittelupaikassa tarkastamassa, että oikeasti asumme siellä tämän harjoittelun ajan. Aika jännää touhua siis.

Kuvia IPERin pihalta

Ensimmäinen kokonainen päivä Kolkatassa kului talon toimintoihin tutustumalla ja vaateostoksilla. Tuntuu, että IPERillä on lusikka aika monessa sopassa. On lasten help-line, erilaisia koululuokkia, hyväksikäytettyjen tyttöjen turvakotitoimintaa ja sponsoritoimintaa plus opettajien koulutusta ja toimintaa naisille. Sponsoritoiminta on saanut alkunsa Suomalaisten harjoittelijoiden ehdotuksesta. Nyt n. sadalla lapsella on oma sponsori, joka lahjoitusten avulla tukee tämän koulutusta ja mahdollisuutta parempaan elämään. Todella hienoa toimintaa siis! 

Katin ja Even puoli huoneesta 

Mun ja Iran puoli huoneesta

Vaateostoksille pääsy oli yksi odotetuimmista hetkistä täällä Intiassa. Suomalaiset vaatteet ovat aivan liian kuumia ja hiostavia tänne, joten ostimme kaikki parit vaatekerrat työpäiviä varten. Olin aivan innoissani markkinoilla, koska pääsin kerrankin ostamaan todella värikkäitä vaatteita. Keltainen on monessa vaatteessa mukana, kuten myös punainen ja violetti. Ostin muutamat mustat tunikat ja yhdet fancy pantsit. Odotan innolla, että pääsen käyttämään kaikkia! Nämä puuvilla vaatteet ovat sellaisia, että ne pitää pestä ensimmäisen kerran käsin. Vaatteista irtoaa todella paljon väriä ja koska open market jossa kävimme on ulkona, niin vaatteissa saattaa olla vaikka mitä. Pestiin siis kaikki ostokset ennen niiden käyttöä. Käsin. :D

Uusia ihania vaatteita

Tiistai kului meillä kouluvierailujen parissa. Tutustuimme ensin yhteen slummissa sijaitsevaan kouluun, joka on IPERin ylläpitämä. Koulu oli pieni betoniboksi, jossa lapset istuivat lattialla muovimaton päällä. Tullessamme boksista puuttui sähkö, joten hikoilimme mukavasti ennen sähköjen palautumista. Syy sähköjen katkaisuun oli kaiketi se, että slummeissa asuvat ovat vetäneet omia johtajaan koulun sähköistä ja sen takia sähköyhtiön miehet katkaisevat sähkön aika ajoin koko alueelta ja käyvät tarkastamassa tilanteen. Slummikoulussa oli alle kymmenen lasta sinne mennessämme. Heillä oli omat vihkot joihin he tekivät tehtäviä ja sa opiskeli matikkaa ja osa englantia. Opettaja piti luokkaa kurissa lähinnä karjumalla ja siksi olen todella tyytyväinen siitä, että yksi asia mitä IPERissä opetetaan opettajille on vaihtoehtoiset opetusmuodot. 

Toiseen kouluun menimme paikallisella bussilla. Tämä oli varsin jännittävää, mutta sujui ongelmitta. Yhteen suuntaan matka maksoi 8 rupiaa, joka ei ole mitään. 100 rupiaa on noin 1,50€. Koulu oli kunnan koulu, jota käyvät keskiluokkaa köyhemmät lapset. Lapset olivat aivan haltioissaan nähdessään meidät ja monet tungeksivat oviaukoissa nähdäkseen meistä edes vilauksen. Koulun rehtori tuli tapaamaan meitä ja vei meidät kierrokselle koulun eri luokkiin. Tunnit keskeytyivät hetkeksi kun meitä tervehdittiin seisoen ja rehtori esitteli meidät kullekin luokalle. Koulurakennus oli kolmikerroksinen ja oli neliön muotoinen. Koulun seinät muodostivat neliön keskelle pihamaan, jossa näimme oppilaiden karatetunnin. Koulun kierrettyämme ja esiinnyttyämme sekä oppilaille että henkilökunnalle oli aika palata IPERille. Saimme pienet herkkuleivokset koululta lahjaksi ja suuntasimme taas kohti bussipysäkkiä. Opettaja, joka vei meidät tutustumiskäynnille saattoi meidät bussiin ja kertoi sekä bussin rahastajille että kuskille missä kohtaa meidät pitää päästää bussista pois. Hän käski meidän vielä ilmoittautua saapuessamme harjoittelupaikkaa, jotta hän tietää että olemme päässeet turvallisesti takaisin. Varsin huvittavaa, että meistä huolehditaan niin paljon, mutta mielummin näin että ehkä vähän liikaa kuin liian vähän. 

Paikalliselta koululta saatu herkkupaketti. Maistui muuten ihan rahkapullalta, nam!

Pääsimme yhtenä aamuna käymään harjoittelupaikkamme vieressä olevalla hedelmämarketilla. Ostettiin papaija, sweet limejä, omenalta maistuvia vihreitä hedelmiä, pikku banaaneja ja granaattiomenoita. Hedelmät olivat herkullisia eivätkä maksaneet paljon mitään! Ensi kerralla aijon kokeilla kaikkia jänniä hedelmiä, joita ei Suomessa ole edes nähty! Jännittävää!! Ensi kertaan!

Laiskimus ite