Gangesin varrella
Saavuttiin Varanasiin maanantaina puolilta päivin ja hetken kauppakadulla pyörittyämme löysimme hotellimme. Hotelli on todella hyvällä paikalla ja meidän huone on tosi jees. Ihan ku oltais skoteissa näitten vilttien alla.
Kati lähettää terkkuja
Varanasi joelta päin
Täällä myö ollaan
Varanasi on ollut mahtava kokemus ja ekat päivät ollaan kävelty Gangesin rantaa edes takaisin ja ihailtu maisemia ja temppeleitä. Löydettiin myös paikka, jossa kuolleet polttohaudataan. Tämän isoimman polttohautauspaikan nimi on Manikarnika Ghat. Polttohautauksesta ei saa ottaa liian läheltä kuvia, mutta pääsimme Katin kanssa varsin lähelle katsomaan. Rantaan on rakennettu tasot, joissa eri kasteihin kuuluvat poltetaan. Aivan joen rannassa palavat kuuluvat alhaisempaan kastiin kuin ylempänä olevat. Näimme myös, kun ruumiita kannettiin kapeilla kujilla kohti polttopaikkaa. Kulkueessa on pelkkiä miehiä ja nämä laulavat vainajalle ylistyslaulua matkalla kohti . Paikalle saavuttuaan ruumis käydään kastamassa Gangesiin ennen puiden päälle asettelua ja polttoa. 
Vähän huono kuva, mutta rovioiden tulia näkyy muutama. Oppaamme kertoi, että täällä poltetaan n. 70 ruumista joka päivä ja kaikista heitetään rintaluu Gangesiin
Lähdettiin parina iltana Katin kanssa katsomaan iltaseremoniaa Dashashwamedh Ghatille. Seremoniat olivat jo Durga Pujasta tuttuja, mutta niiden seuraaminen on aina yhtä hienoa. Meillä oli hyvät paikat ghatin portailla ja saimme hienoja kuvia. Ghat on niin lähellä hotelliamme, että pääsimme sinne helposti useammin kuin vain kerran. Kävimme Varanasissa olon aikana neljästi seremoniaa katsomassa.
Pyhät miehet seremoniaa vetämässä
Varanasissa on yhtä paljon soutajia kuin Kalkutassa riksakuskeja. Soutajat vievät sinut veneellä ihailemaan rannan Ghateja ja temppeleitä. Otimme Katin kanssa torstaina aamupäivällä soutuveneen ja soutajan kahdeksi tunniksi ja pääsimme katsomaan joen rantaa joelta käsin. Nähtiin muun muassa pienempi polttohauta, jossa poltetaan onnettomuuksissa kuolleet. Vain niin sanotuissa normaaleissa olosuhteissa kuolleet pääsevät poltettavaksi Manikarnika Ghatille. 
Varanasi joelta päin. Paljon on kylpijöitä, soutuveneitä ja värejä
Näimme risteilyllämme myös Bollywood elokuvan kuvaukset, muutamat kelluvat ruhot ja kauniita maisemia. Kuvia tuli lopulta otettua niin paljon, että osa oli pakko poistaa tilanpuutteen takia. Ghatit ja jokea reunustavat palatsit olivat upeita ja niissä olisi ollut hienoa päästä käymään, mutta eivät valitettavasti ole avoinna yleisölle.
Bollywood-elokuvan kuvaukset yhden palatsin edessä
Näiden tornien kautta Gangesista nostetaan vettä vesijohtoihin. Toivon niissä olevan kunnon suodatusjärjestelmät.
Swastika on siis Hinduille hyvän onnen symboli ja niin sitä toistetaan milloin missäkin muodossa
Temppeli Gangesin varrella
The Leaning Temple. Poika rakensi tämän äidilleen ja sanoi näin heidän olevan sujut. Äiti suivaantui, koska lapsen kasvatusta ei voi oikein suoraan verrata temppelin rakentamiseen ja kirosi temppelin ja manasi temppelin kaatuvan Gangesiin. Vielä temppeli ei ole kaatunut, mutta on kallistunut ja nousuveden aikaan vesi virtaa temppelin sisään.
Lähdettiin yhtenä aikana aikaisin joen varteen seuraamaan pyykin pesua. Joen rannassa on laatoista rakennettuja pesupaikkoja joihin kuka vain voi mennä pesemään pyykkejään. Aika paljon nähtiin valkoista hotellipyykkiä ja pyyhkeidemme tuoksusta päätellen ne todella pestään Gangesissa. Ei ihme, että jonkinmoista ihottumaa on tullut. No, onneksi sitä pääsee pian potemaan Goalle.
Kauluspaitoja aamuauringossa
Ehdittiin Varanasissa olon aikana käymään myös Varanasin esikaupungissa Sarnathissa. Sarnath on kuulemma buddhalaisuuden syntypaikka. Täällä Buddha piti kuuluisan Peurapuiston saarnansa ja nyt siellä on myös eläintarha. Sarnath oli mielenkiintoinen ja Varanasin jälkeen ihanan rauhallinen paikka käydä. Saimme molemmat muistoksi kotiin pyhän paperin, jossa on erilaisia pyhiä swastikoita. Mielenkiintoista. Kävimme Katin kanssa myös Sarnathin museossa, johon maksoi sisään viisi rupiaa ja joka oli todella hieno. Riksakuski veloitti noin puolen tunnin edestakaisista kuljetuksista 600rupiaa eli noin kahdeksan euroa. Ei kovin paha :D 
Lakanoita kuivumassa kivisillä portailla
Katukoirien näkeminen on ollut todella rankkaa. Varsinkin pentujen. Tekisi niin mieli ottaa ne mukaan ja pelastaa, mutta kun tietää sen olevan mahdotonta, niin se sattuu. 
Melkein samassa kuvassa minä, Ganesha ja Kati
Buddhalaistemppeli Sarnathissa
Dhamek thupa Sarnathissa
Varanasi oli mahtava kokemus, mutta ihana päästä vielä Goalle ennen paluuta Suomeen. Seuraavassa päivityksessä näkyykin sitten vain palmuja, hiekkarantoja ja leppeitä aaltoja.
Varanasi kauneimmillaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti