Mun Kolkata

Täällä Kalkutassa on tullut pyörittyä vähän siellä sun täällä. Muutamista lähialueen paikoista on kuitenkin tullut sellaisia omia paikkoja, joissa ihmisten tuijotus ei enää häiritse ja joissa on mukava, turvallinen olo olla. Harjoittelupaikkamme johtaja Bijli on vienyt meitä eri paikkoihin ja tutustuttanut ihmisiin, erityisesti hänen ystäväänsä Ranjanaan, joka on myös vienyt meitä mielenkiintoisiin paikkoihin. 

Ihan IPERin vieressä olevat ruokakauppa, Mayur ravintola ja hedelmätori ovat kolmen kuukauden aikana käyneet niin tutuiksi että niihin uskaltaa jopa yksin.

Hedelmätorin satoa

Ruokakaupassa palvelu pelaa. Sen omistaja ja työntekijät ovat huomanneet mitä kaikkea sieltä haemme ja yllätyksekseni hyllyt täyttyivät meidän suositsemistamme sipseistä, coca-cola zerosta, ja viiden litran vesipöntöistä. On ollut mukava käydä heillä ostoksilla ja kannattaa heidän kauppaansa, sillä he ovat aina ystävällisiä ja tervehtivät meitä iloisesti. Joskus, kun laskun loppusummaksi tulee pari rupiaa yli kätevän summan, saamme jopa alennusta. 

Ravintola New Mayur on meidän vakioruokalamme. Kun Bijli näytti ravintolan meille ensimmäisen kerran en ollut uskoa silmiäni. En Suomessa ikimaailmassa menisi saman näköiseen ravintolaan ja vielä söisi heidän tekemäänsä ruokaa, mutta näin melkein kahden kuukauden jälkeen voin sanoa, ettei vatsani ole kertaakaan mennyt heidän ruoastaan sekaisin ja, että vaikka paikka on varsin karun näköinen niin työntekijät ovat olleet mukavia ja ystävällisiä. Yleensä syön joko nuudeleita kananmunalla tai riisiä kasviksilla ja friteerattuja pikkumaisseja. Annokset maksavat 80-200rupiaa eli noin 1,20€-3€. Heh, kiinalaiseen ravintolaan minua ei siis kannata kutsua taas Suomessa.

Prince Anwar Shah Roadia ollaan kävelty jokusen kerran South City Mallille, jossa ollaan nautittu hyvästä ruoasta, herkullisista kekseistä, käyty elokuvissa ja tehty jopa hieman ostoksia. Ostarilta löytyy mahtava kirjakauppa, josta löytyy myös vihkoja ja askartelutarvikkeita. Pitää vielä ostaa Goaa varten joku kirja, jottei aika rannalla käy liian pitkäksi. Joku pitkä kirja siis. Olen ehtinyt lukea täällä harjoittelupaikassa miltei kaikki roskaromaanit jo läpi. Sen siitä saa, kun on nopea lukemaan ja meillä on huono wi-fi. 

Prince Anwar Shah Road ja Eve pyydystämässä riksaa

Open Market on riksa- ja pienen kävelymatkan päässä täältä harjoittelupaikasta. Se on todella mukava markkinapaikka siinä mielessä, ettei kukaan tyrkytä sinulle mitään ja jättävät sinut aika hyvin rauhaan. Olemme käyneet Kalkutan keskustassa sijaitsevalla New Marketilla ja siellä tilanne on aivan toinen. Ihmiset ovat myynnissään varsin aggressiivisia, ihmisiä on paljon ja saat aina perääsi jonkun miehen joka haluaa opastaa sinua ympäri markkinapaikkaa. Markkinapaikka tai ostari on monikerroksinen labyrinttimäinen talo, joten välillä suunnistustaidosta on hyötyä. 

Kati sopimassa paidan pienennyksestä ompelijan kanssa. Taisi maksaa 30rs eli alle 50 senttiä.

Kaikennäköistä kivaa löytyy Open Marketilta

Riksa- ja metro. Nämä kulkuvälineet ovat käyneet niin tutuiksi, että niitä melkein tulee ikävä. No ei metroa, sillä sellainen meillähän on Helsingissä. Mutta riksat. Eritoten moporiksat. Pyörä- tai juoksuriksaan en ole edes uskaltanut, mutta moporiksat ovat todella käteviä. Niillä pääsee puikkelehtimaan liikenteen seassa todella kätevästi, ovat halpoja ja vaikka niissä ei ole turvavöitä tai ovia, on niiden kanssa liikkuminen ollut todella helppoa ja kätevää. Länsimaalaiselta kyyti moporiksalta maksaa 6-10rupiaa, riippuen siitä mistä ollaan mihin menossa. Ostarille maksaa sen kuusi rupiaa, open marketille seitsemän ja välillä kuskista riippuen matka saattaa maksaa sen kymmenen rupiaa, mutta se ei ole järjen suuri menetys. Kymmenen rupiaa kun on euroina noin 15 senttiä. 

Moporiksoilla onkin tultu kuljettaa aika tavalla